Sydän tykyttäen Seri katsoi kuinka itse kuolema hävisi hiljalleen. Serin sisarella oli jälleen sellainen ilme, minkälainen pitäisi ollakkin naisella, jonka mies on juuri kuollut. Sani oli ilmeisesti huomannut Serin jo aiemmin, koska viittoi sisartaan luokseen kyyneleitä nielien.
" Seri... minä... tiedän tavan... jolla voisimme palauttaa... Mattin... mutta sinun täytyy tehdä se... voi Seri... teethän sen puolestani?" Sani nieleskeli ja yritti olla itkemättä, mutta kyyneleet purskahtivat väkistenkin. Seri haukkoi henkeään. Keino palauttaa Matt?
" No... kyllähän minä sinua voin auttaa..."
" Voi kiitos Seri! Voi kiitos... nyt, kuuntele tarkkaan...", Sanin itku tyssäsi siihen ja neito alkoi selostaa, että Mattin huoneessa oli pääkallo jakkaran päällä puhelin, jolla saisi yhteyden kuolemaan. Serin täytyisi vain ilmoittaa sopiva summa ja palauttaa Matt siten. Seri nyökkäili pelokkaasti. Paljonko oli sopiva summa? Kaksituhatta simeleonia saisi luvan riittää! Hätäillen Seri puki vaatteet päälle ja hipsi kohti Mattin huonetta.


Seri haukkoi henkeään. Huone oli mustanpuhuva ja ainoaat valonlähteet olivat kasi soihtua huoneen takaseinillä. Huoneessa oli vain kaksi esinettä; se puhelin ja jokin ihme hökötys.
Rakentaako Matt jotain klooneja? Klooneja mistä? Miksi Mattilla on tälläinen työhuone? Missä ovat raportit? Vai onkohan minulla liiallinen mielikuvitus? Tuhansia kysymyksiä seilaili Serin päässä. Seri palautti mieleensä päämäärän; hän ei tullut vakoilemaan Mattin puuhuia, vaan herättämään Mattin henkiin tai jotain sinnepäin. Sekavana Seri tarttui puhelimeen.


Mikä on kuoleman numero? Seri kyseli itseltään. Tämä on ihan tyhmää! Minun pitäisi soittaa kuolemalle! Entä jos tämä olikin vain vitsi? Matt oli pukeutunut viikatemiheksi ja... ja mikä sen kuoleman numero olikaan? Seri oli varma, että hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa. Tuurilla hän näppäili jonkun numeron ja nosti kuuman luurin korvalleen.
" Ha... ha... haloon?"
" No he-he-heii!" Vihainen ääni ärjäisi puhelimeen. Ääni oli kumea kuin rupu ja erittäin... miten sen sanoisi... paksu ja karhea.
" Ööh... tuota..." Seri ei löytänyt sopivia sanoja pyytämään Mattia takaisin. Kissa vei häneltä kielen. Tai no, ei kissa vaan kuolema.
" Joo, joo, haluat Mattin takaisin. Tiedetään. Paljonko maksat?"
" Simeleonin! Ei kun tuhat", Seri alkoi mokailla tosissaan. Pahinta oli, että muut tiesivät, että Seri tulisi mokaamaan.
" Upeaa. En ehdi valvoa tuollaisesta summasta palautusta, eli seuraavan kerran tarjotkaa isompi summa. Hyvästit!"
Puhelimen tuuttaus ei ollut ainoa asia, mikä pelästytti Serin. Puolikuollut äännähdys oli paljon pahempi shokki tytölle.


Seri kääntyi hitaasti, mutta varmasti. Seuraavaksi hän ei tiennyt mitä sanoa, mutta sanat olivat ilmeisesti tarpeettomat. Hän alkoi kiljua.
" Lopeta", karhea ääni kähisi. Matt oli todellakin palautunut. Muttei ihan entisellään. Sani tappaa minut, Seri ajatteli ja nyyhkäisi.
" Periaatteessa olet oikeassa", Matt totesi ja yritti asetella päätänsä suoraan niin, ettei se retkottaisi sivulla, hänen olkapäällänsä.
" Miten sinä...?"
" Luin ajatukset. Helppoa kun opettelee", Matt naurahti. Nauru oli melkein kuin puiden lehtien kahinaa. Seri keksi vain yhden keinon paeta huoneesta.
" Ota tämä!" Seri heitti seinältä soihdun Mattia päin. Poika karjaisi kovaa ja Seri juoksi pakoon.
" Jukse Sani! Selitän myöhemmin!" Seri kimitti juostessan Sanin luokse. Sani katseli Seriä kummastuneena, aivan kuin ajatellen, onko hän ihan pimahtanut.
" Nyt se tulee tuolta! Liian myöhäistä!" Seri kiljaisi, kun tulesta selvinnyt puolikuollut olento nimeltä Matt raahautui heitä kohti.


" Matt!" Sanoi sanoi äänellä, joka muistutti kovasti ääntä, jolla hän kertoi vanhemmillen voittaneensa lotossa tonnin.
" Mussu-rakas, se toimi!" Matt kähisi raahautuen sohvalle Sanin viereen. Hetken päästä pari suuteli onnellisesti.
" Mitäh? Mitä tämä...?" Seri sanoi ääni murtuneena. Mitä ihmettä tapahtui juuri nyt? Seri vilkaisi kelloa. Tasan kaksitoista yöllä. Kun hän siirsi katseensa takaisin sohvalle, hän huomasi Serin kadonneen.
" Sinä..." Seri änkytti ja katsoi Mattia. " Sinä... söitkö sinä....? Murhaan sinut!"
Matt virnisti. "
" Hän on elossa. Tietyllä tavalla. Hän on vain nyt taas normaali ja saamme olla yhdessä ikuisesti", Matt hymyili maireasti.


Seri ei tajunnut pätkääkään Mattin hölmöistä puheista. Hän kuuli poksahduksen jostain takaansa ja lepakon siipien räpytystä. Sitä seurasi jälleen poksahdus ja sanat, jotka saivat Serin kananlihalle. Tai pikemminkin ääni, joka sanoi ne sanat.


" Hei taas, prinsessa."