Sani kiljahti pelästyneenä. Hän pudottautui polvilleen ja mietti asioita. Miten oli mahdollista... miksei Seri... vampyyriksi? Jopa Matt näytti pelokkaalta. Lopulta hän rohkeni lausua sen kysymyksen, mitä kukaan heidän kaltaisensa ei ollut sanonut vuosituhansiin.
- Miksei hän muuttunut vampyyriksi?
Sillä hetkellä, kun Matt uskalsi kysyä sen kysymyksen, Sani tajusi, että hänen loppunsa oli koittanut. Seri oli se.

Seri avasi silmänsä. Hän räpytteli silmiään, vaikka yö olikin parhaimmillaan, eikä valon häivähdyksestä ollut tietoakaan. Tytöllä ei ollut tietoakaan, missä oli tai mitä oli tapahtunut. Häntä pyörrytti. Edessään Seri näki pelästyneen pariskunnan. Nainen, joka näytti jokseenkin tutulta, oli polvillaan maassa ja näytti kaikista pelokkaimmalta. Mies, jonka iho näytti mädäntyneeltä, seisoi naisen takana.

Sani empi hetken, sanoisiko mitään Serille. Tyttö näytti olevan vielä hieman pökerryksissä, joten ehkä hänelle voisikin sanoa jotain.
- Seri... olisit sanonut minulle... mikset kertonut?

Seri luuli kuulevansa ääniä, ääniät, jotka kantautuivat pariskunnasta. Nainen ilmeisesti yritti sanoa jotain. Mutta mitä? Huimaus alkoi jo loppua. Tyttö pudisti päätään yrittäen karkoittaa loputkin rippeet uneliaisuudesta, pääkivusta ja huimauksesta. Hetken päästä Seri tunsikin olonsa varsin selkeäksi ja voimakkaaksi. Äkkiä Serin muisti palautui kuin salama. Hän muisti kaiken. Hän muisti kuinka oli tullut kyläilemään sisarelleen Sanille. Sanilla oli ollut outo ja vaitealias mies, Matt Tribuski. Sitten Matt oli yllättäen kuollut ja Sani oli pyytänyt häntä soittamaan itse kuolemalle Mattin salaperäisestä huoneesta. Matt palautui, vaikkakin puolikuoleena. Sitten Sanille oli tapahtunut jotain... ja Sani oli kadonnut... jonka jälkeen Seri muisti vain pistävän kivun kaulassaan. Seri kokeili kaulassaan sitä kohtaa, missä muisti pistävän kivun. Hän tunsi kaksi pistojälkeä ja huomasi kuivunutta verta kaulallaan. Serin päässä välähti. Pariskunta oli Sani ja Matt!

Sani käveli Serin luo. Miksi hänen Seri hieroi kaulaansa? Epäileekö hän jotain?
- Seri... kuulitko, mitä äsken huusin sulle?
Seri katsoi Sania poissaolevasti. Matt tuli sisarusten luo ja kuiskasi Sanille.
- Tule, minun on puhuttava kanssasi.
Jättäen Serin omiin ajatuksiinsa Sani käveli Mattin kanssa sivummalle.

- No mitä nyt?
- Sani... huomasit varmasti, että hän on se? Tiedätkö mitä tämä merkitsee? Yritit murhata hänet! Nyt hänen isänsä kostaa sinulle määrämällä tuomiosi tulleen jo! En halua että menehdyt!
- En minä tahalteen yrittänyt tappaa häntä! Kauheaa! Päiväni ovat luetut. Tiesin kyllä jo, ettei Seri oikeasti ole sisareni, mutta en tiennyt että hän on se...
- Voisitko edes kertoa, miten Seri päätyi "sisareksesi"? Olisi välillä mukavaa kuulla edes jotain sinunkin taustastasi.
Sani huo'ahti.
- Olin vasta pieni, kun minulle ennustettiin tulevaisuus. Ennustaja kertoi, että kuolisin nuorena. Hän kuitenkin lisäsi, että jos adoptoisimme minulle sisaren huolella, voisin selviytyä. Perheelläni ei ollut rahaa adoptointia varten ja vanhempieni mielestä oli adoptointi tehty tarpeeksi huolella, jos vauvan löytäisi kadulta. Me löysimme Serin. Ennustaja oli painottanut myös siihen, että kertoisimme lapselle hänen oikean taustansa, mutta vanhempani eivät haluneet kertoa Serille, että hänet otettiin kadulta huostaan.
- Jatka vain.
- Kun olin neljäntoista, tajusin, ettei Seri auttaisi minua vastustamaan kuolemaa. Sen ikäisenä olin tavannut jo sinutkin ja olimme tehneet suunnitelmamme. Päätin silloin, että Seri saisi olla koekaniinina, kun ei tytöstä muuhunkaan olisi ja vanhepamme olivat kuolleet. Suunnitelmani meni kuitenkin pieleen, kun Seri muuttikin täysi-ikäiseksi tultuaan pois kaupungistamme. Soitin hänet tänne kylään operaatiomme takia. En voinut tietää, että hän oli se.
- Hmm... minä menen valmistelemaan hänelle paikkaa.
- Mutta Matt! Seri on se! Emme voi enää!
- Voimme me. Kyllä voimme. Olemme lupautuneet riskeeraamaan yhden tätä varten. Lupasimme sen hänen isälle! Ja lupauksen merkkinä meillä on nämä.
Matt kosketti oikeaa poskipäätään. Hiljalleen siihen alkoi muidostui kuvio. Kuvio kaivautui Mattin ihoon.
- Enkä ole ainoa. Sinä myös. Lupasit.
Sanin iholle kaivertui sama kuvio. Se oli totta. Hän oli luvannut.

- Seri... olet kokenut tänäiltana paljon asioita, Sani lähestyi Seriä. Seri tiesi kyllä sen itsekin. Ehkä liiankin paljon, hän arveli.
- Mitä jos keskustelisimme asiasta pöydän ääressä? Laita nämä päällesi ja meikkaa näillä. Tiedän, että osaat. Ole hyvä ja laita hiukset siististi taakse nutturalle.
Seri ihmetteli Sanin käytöstä, mutta antoi perää. Ehkä olisinkin hyvä keskustella sisaren kanssa. Kahdestaan.

Seri katsoi itseään peilistä. Tulos ei ollut mikään mahtava, mutta kelpaisi pieneen "perhekeskusteluun". Kirkkaan punaiset huulet sopivat yhteen valkoisen, harsomaisen asun kanssa. Heilauttaen hiukset olkansa taakse, hän lähti kohti keittiötä.

Sani hengitti syvään. Hänen oli kerrottava kaikki Serille. Ja kysyttävä asioita Seriltä. Tiesiköhän tyttö jo olevansa se? Asioista piti ottaa selvää.
- Seri... ihan ensimmäiseksi, tiedätkö kuka olet ja jos tiedät, niin kerro ihmeessä.
- Oletko seonnut? Olen Seri ja olen sisaresi! Ihan kuin et tietäisi.
- Seri. Tämä ei ole naurun asia. Sinä et ole sisareni!
Sani myönsi itselleen, että kertoi asian ehkä liian rajusti, mutta asiat olivat, niin raaka kun totuus olikin. Seriltä näytti sydän pysähtyvän.
- Anteeksi mitä?
- Niin, et ole sisareni. Olet ihme, joka on kaikkien pimeän puolen asukkejen pelko.
- Pimeän puolen?
- Kyllä, pimeän puolen. Niin vampyyreiden kuin puolikuolleiden ja ihmsissusien sun muiden geenimuunnosten ja yliluonnollisten olentojen pelko. Tiedätkö miksi sinua pelätään Seri? Tiedätkö miksi selvisit kun purin sinua kaulaan? Tiesitkö, että kun purin sinua kaulaan, halusin oikeasti saada sinusta vain alaiseni? Tiesitkö, että olet täällä tarkoituksella? Ei, et ole minulle sukuakaan, Seri.
Sanista kuitenkin tuntui sillä hetkellä, että hän olisi Serille sukua. Kun Seri katsoi häntä epäröiden, kyynelten peittävin silmin, Sani jopa toivoi, olevansa tytön isosisko ihan oikeasti. Asiat eivät kuitenkaan olleet niin.
- Seri... kaikella on tarkoituksensa. Et ole sisareni. Olet vain kadulta huostaanotettu. Otimme sinut huostaan, koska sinun piti estää minun kuolemani. Vuosia sitten kuitenkin tajusin, ettet sinä mitään kuolemaa estä ja liittouduin kuoleman ja Mattin kanssa. Sinä. Sinusta piti tulla uhrimme. Sinulla meidän piti tehdä muutamia kokeita. Sen takia sinä olet täällä. Mutta asiat muuttuivat. Kaikki alkoi mennä pieleen siitä lähtien kun Matt kuoli. Lähetin sinut hakemaan hänet takaisin, vaikka se olikin suuri riski.
- Miksi Sani, miksi?
- Koska itse kuolema olisi voinut tunnistaa sinut, Seri. Mutta hän ei tunnistanut. Onneksi. En tajunnut silloin vielä, että olit suurin pelkoni. Että olit se, jota pelkäsin koko elämäni. Muistat varmasti, kun sanoin äsken, että sinut hankittiin perheeseemme estämään kuolemani? Ja tajusin, ettet sinä mitään kuolemaa estä? Niin, sinä et estä kuolemaani, sinä aiheutat sen. Melkein tapoin sinut koettamme varten. Selvisit siitä. Se tarkoittaa, että olet suurin pelkomme. Nyt... tämän takia et ole kuollut Seri... tämän takia sinua pelätään Seri... olet se, kuoleman tytär!