Seri nilkutti yläkertaan. Sillä aikaa Sani oli törmätä melun aiheuttajaan.
" Matt! Oletko hullu! Seri olisi voinut kuulla ja kaikki olisi mennyt pilalle!"
" Shh Sani! Sitä varten minä olenkin täällä. Olin tulossa kertomaan varaselitykseni äänen varalle", Matt kuiskutti vaimolleen varmalla äänellä.
" No, onneksi Seri kuuli vain viimeisen äänen. Mutta eikös me sovittu että sinun pitää esittää hissukkaa? Ihan miten vain, menen ottamaan aurinkoa kun Serilläkin on tekemistä ja sinua nyt on turha kysyä. Kloon..."
Siinä vaiheessa Matt läimäytti kätensä Sanin suulle.
" Okei, se oli virhe lausua senkin verran siitä, muttaoli tuokin aika läpsäys. Jatkossa ei tarvitse tehdä sitä turhan kovaa."
" Jatkossa sitä ei toivottavasti tarrvitse tehdä", Matt tiuskasi.
" Muista, että se on salaisuus. Sitähän ei paljasteta."
Sani käveli aurinkoiselle pihalle. Jäkä jäkä! Sani tiesi, että aika oli raskasta molemmille, niin Mattille kuin hänelle itselleenkin. Silti Sani ei pitänyt Mattin tavasta komennella. Kunhan vain ne valmistuisivat tarpeeksi nopeasti...


Seri puhalteli kuplia ja leikitteli niillä, mutta joka kerta kun saippuaa valui ammeesta lattialle, Seri huokaisi tietäen, että hänen oli siivottava omat jälkensä. Hän vilkaisi kylpyhuoneen seinällä jököttävää kelloa ja huomasi kylpeneensä ainakin tunnin, ehkäpä jopa kaksikin. Seri sipaisi vaaleaa hiuskiehkuraa työntäen sen pois silmiensä edestä. Hän nousi kylpyammeesta ja vetäisi tulpan irti. Kietaisten pyyhkeen ympärilleen Seri ajatteli, ettei jaksaisi miillään juuri nyt alkaa siivota mitään. Hän menisi vain huoneeseensa koneelle. Jos vaikka Julianna olisi siellä...? Julianna. Serin paras ystävä. Vaikka Seri oli ollut sisarensa luona vain tämän päivän, oli tytöllä kieltämättä ikävä ystävätärtään jo nyt. Hän tiesi, että Julianna tuntisi varmasti samoin. Seri avasi kylpyhuoneen oven ja käveli huoneeseensa jättäen mukavan, pienen vesilammikkovanan peräänsä merkiksi reitistä, josta oli juuri kulkenut.


Sifonkitoppi ei ollut mitä parhainta päällepantavaa pehmeä ja paksun pyyhkeen jälkeen, mutta minkäs sille mahtaa. Seri avasi koneensa. Hän tiesi, että Sani ei tykännyt hänen tavastaan keskustella mesessä tuntemattomille pojille, jotka vaihtoivat tyttöjä useammin kuin alusvaatteitaan, tai kuten Sani itse tapasi sanoa, useammin kuin kävivät vessassa. Silti Seri kirjautui jälleen messenger-keskusteluohjelmaan. Kone, jolla Seri nyt oli, oli paljon hienompi kuin se kone, millä Seri oli aina kotonaan. Seri alkoi kirjoitella entiselle tutulleen Martylle, kun hän kuuli takanaan huoneen oven avattavan. Kepeät askeleet kantautuivat suoraan Serin taakse.
" Seri..."
Ääni kuului Sanille.